GZR pedelec plus 2016, valkoinen -sähköpyörä taittuvalla rungolla, 20"

On kätsä vehje. Jousitus olis mahtava. Akku kolisee rungon sisällä,kaipais jotain tiivistystä.

Pyörä nyt toista kesää käytössä. Renkaat vaihdoin Swalben marathon plussiin, joissa hyvä pistosuojaus. Muuten ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kaasuliipasin tuli paketin mukana ja asensin sen äskettäin. Siinä on hyvä vaste ja tekee pieneen tilaan menevästä pyörästä hauskan kulkuvälineen noin 25 kmh keskivaudille polkematta, Jos akku loppuu, niin kotiin pääsee polkemalla ihan ok vaihteistolla. Polkematta en ole vielä pitkiä reissuja kokeillut, mutta polkien akku on riittänyt 90 kiloiselle noin 30 km ajalle.

Ensimmäisten viikkojen kokemukset positiivisia. Toimintasäde on lupausten mukainen, Ajeltu vaihtelevissa ja mäkisissä maastoissa, Hyvin mukava laite.

Jos jotain pitää moittia, niin pyörät tietysti ovat kovin pienet.

Hyvä asuntoautopyörä. Selkeät toiminnot. Kaasukahvaa jäi kaipaamaan.

Alustavaa laatuvaikutelmaa heikensi se, että toinen mukana tulleista avaimista oli kiero kuin korkkiruuvi ja etulokasuoja oli vääntynyt hankaamaan rengasta, vaikka itse tuotepakkaus oli täysin vaurioton. Lokasuoja oli helppo taivuttaa takaisin ruotuun, avaimesta sen sijaan ei käyttökelpoista enää saa. Ilmeisesti vahinko on tapahtunut jo tehtaalla pakkausvaiheessa.

Ostopäätöstä pohtiessani en tehnyt kotiläksyjäni riittävän hyvin, sillä oletin tarakan alla näkyvän suojapussin olevan ilman muuta itse akku (monissa sähköpyörissä kun akku on juuri siellä) ja siten todella helposti irrotettavissa, mutta akku onkin edelleen rungon sisällä ja irrottaminen edellyttää pyörän taittamista. Avaimenreikä ja latausliitinkin ovat siis yhä roiskeille alttiina keskiputken alapinnalla. Eikä laturi tietenkään ole malliltaan telakka, johon akun voisi vain sujauttaa, kuten monissa muissa sähköpyörissä. Laturi ei myöskään ole ulkokäyttöön sopiva, joten sisään se akku on joka tapauksessa tuotava ladattavaksi, eikä pyörää pienehköstä koostaan huolimatta halua eteisen tukkeeksi ja likaajaksi raahata. Ongelmaa ei toki ole, jos käytettävissä on lämmin autotalli.

Kiitosta on annettava siitä, että kyseessä on litium-akku. Ei aivan itsestäänselvyys tämän hintaluokan sähkökulkineissa. Akun varausta ilmaisevat ledit ohjaustangossa ovat sen sijaan yllättäneet useampaan otteeseen ikävästi. Korkeimmalla avustustasolla ylämäkeen poljettaessa varausindikaattori saattaa hupsahtaa yhtäkkiä korkeimmalta tasolta matalimmalle. Tasaiselle saavuttaessa tai pysähdyttäessä alkaa taas näyttää korkeampaa varausta. Hieman se luottamusta syö, koska en ole toisessa sähköpyörässä koskaan tällaiseen törmännyt. Syntyy tunne, että GoZeron kohdalla on pidettävä mentaalista kirjanpitoa akun todennäköisestä arvioidusta varaustilanteesta, jottei yllätyksiä ilmenisi.

Ohjaustangossa killuva USB-liitäntä on oiva lisä. Sallii mm. USB-liittimellisten ledivalaisinten käytön pyörän ajovalona, jolloin virta tulee ajoakusta. Huomattavasti kätevämpää kuin erillisellä paristolla varustetun tuikun käyttö.

Aiemmat kokemukseni sähköpyöristä rajoittuvat keskimoottorilla ja momentintunnistimella varustettuun Helkamaan. Kokemuksen rajallisuuden vuoksi en ollut ennen GoZeroa täysin sisäistänyt miten suuri vaikutus juuri momentintunnistuksella on sähköpyörän ajettavuudelle. Siinä missä esim. juuri Helkaman moottori avustaa suhteessa kulloinkin käytettyyn poljinvoimaan ja avustus käynnistyy sekä lakkaa välittömästi polkemisen mukaan, GoZerossa avustus tuntuu binääriseltä (joko päällä tai poissa) ja se alkaa sekä loppuu pienellä viiveellä. Kuvittelepa hetki miltä tuntuisi ajaa autoa, jossa kaasu käyttäytyisi samoin. Niinpä olenkin joutunut esittämään tahattomia akrobatianumeroita kanssakulkijoiden riemuksi, kun risteystä ylittäessä ikävään aikaan käynnistyvä täysi sähköavustus tuuppaakin äkkiarvaamatta päin teräväkulmaista reunakiveystä. GoZerolla kulkijan tuleekin opetella vaihtamaan vaihteiden ohella jatkuvasti myös avustustasoa ohjaustangon kolmiportaisesta valitsimesta, jotta pahemmilta mummojen päälleajoilta vältytään. Onkin paradoksaalista, että Suomen laki estää asentamasta tieliikennekäyttöiseen GoZeroon kaasukahvaa, vaikka se tekisi pyörästä itse asiassa huomattavasti turvallisemman ja helpomman ajaa.

Jos nyt mitään positiivista voi sanoa tuosta momentintunnistuksen puutteesta, niin GoZeron kyydissä syntyy välillä melkeinpä illuusio puhtaasta moottoriajoneuvosta, kun pyörä puskee täydellä avustuksella, vaikka ajaja vain nimeksi liikuttelisi laiskasti jalkojaan.

Omalla kohdalla pientä lisä-ärsytystä tuo GoZeron RevoShift-vaihteenvalitsin. Olen tottunut Helkamassa saman firman (Shimano) TwistShiftiin, mutta GoZeron Revo-versiossa vaihteet suurenevat kierrettäessä eteenpäin ja pienenevät itseä kohti, kun taas TwistShiftissä juuri päinvastoin. Totuin TwistShiftin logiikkaan siksi, että se vastaa tavallaan moottoripyörän kaasukahvan logiikkaa: kun tarkoituksena on kulkea lujempaa, kahvaa kierretään juuri itseä kohti.

Puutteistaan ja hivenen arveluttavasta laatuvaikutelmastaan huolimatta GoZero voi olla aivan pätevä ostos, kunhan ei odota mitään Porschea Ladan hinnalla.

Ikävä kyllä ko. fillari lienee edelleen Verkkokauppa.com:in vikatilaston kärjessä. Itselleäni toimi moitteetta muutaman sata kilometriä kunnes lakkas toimimasta tykkänään. Vika elektroniikassa ja korjaaminen maksaa kuulemma maltaita. Moottorin ja elektroniikan voisi kuulemma päivittää mutta se maksaakin jo enemmän kuin uusi GoZero. Tosin osatkin olisivat silloin laadukkaampia kuin alkuperäiset. Sääli, koska kyseessä olisi hieno peli mutta kyseenalainen laatutaso vie pohjan pois tyytyväisyydeltä.