Pyöräilyreissu Italiasta Belgiaan – testissä Baana Noux -gravel-pyörä
Verkkokauppa.comin työntekijä Teo sai lainakseen ennakkokappaleena tuliterän Baana Noux -gravel-pyörän. Pyörä saikin heti eteensä todella kovan testin, kun edessä oli 2000 kilometriä monenlaista tiepätkää matkalla Roomasta Bruggeen, läpi Alppien ja Euroopan sydänmaiden. Lue alta, miten Teon matka meni.
2. kesäkuuta: Lähtöpisteessä Roomassa. Sää oli mukavan lämmin 35 astetta, mäet olivat jyrkkiä ja maisemat toinen toistaan mahtavampia.
Pyörässä on Sram Apex1 -osasarja, jossa on 11 vaihdetta, hydrauliset levyjarrut ja erittäin reilun kokoinen 11–42 takapakka. Vaihteiston välityksillä on iso rooli retkipyöräilyssä etenkin, kun maasto on mäkistä. Baana Noux on pelkällä takavaihteistolla varustettu pyörä, mikä tekee vaihteiston käytöstä helpompaa ja sen toiminnasta varmempaa. Miinuspuolena on sen sijaan pienempi välitys. Tätä on kuitenkin ehkäisty juurikin isolla takapakalla, jolloin isoimman ja pienimmän vaihteen välinen vastusero on keskimääräistä laajempi.
Noux oli ensimmäinen kokemukseni gravel-pyörästä. Huomasin heti kättelyssä sen geometrian olevan maantiepyöriin verrattuna paljon rennompi, mikä oli pidemmällä pyöräretkellä iso mukavuustekijä. Reissuja helpottamassa pyörässä on myös hyvin kiinnityspisteitä esimerkiksi tarakoille tai lokasuojille. Lisäksi rungon kolmiossa on hyvin tilaa isommallekin runkolaukulle.
”Noux oli ensimmäinen kokemukseni gravel-pyörästä. Huomasin heti kättelyssä sen geometrian olevan maantiepyöriin verrattuna paljon rennompi, mikä oli pidemmällä pyöräretkellä iso mukavuustekijä.”
Päivitin pyörään pienemmän eturattaan AbsoluteBlack Oval Chainringin muodossa, jotta vuorten yli pääseminen olisi mahdollisimman helppoa. Sen ovaalin muodon pitäisi myös tuottaa voimaa tasaisemmin. Kaikki apu otettiinkin mielellään vastaan kuormatun pyörän kanssa. Samasta syystä vaihdoin myös kiekot kevyempiin, koska alkuperäiset WTB:n kehät ovat selvästi suunniteltu kestävyys edellä. Lukkopolkimet ovat olleet osa pyöriäni jo pitkään. Ne auttavat hyödyntämään useampia lihaksia, joille onkin tarvetta etenkin jyrkimmissä nousuissa.
Nousujen vastakohtana oli myös pitkät laskut, joiden haasteita silmällä pitäen varustin pyörän Swissstopin jäähdytetyillä jarrupaloilla. Kun kuormattu pyörä laskeutuu kilometrejä alas mäkeä, on hyvä pystyä luottamaan jarruihin. Jälkikäteen tarkastellessa jarrulevyihin oli tullut merkkejä suurista kuumuuksista. Vastaavaa ongelmaa tuskin pääsisi syntymään Suomen oloissa.
”Pyörästä ja sen tuntumasta sai erittäin itsevarman ja jämerän fiiliksen. Huomasin, että maantiepyöriä leveämpi ohjaustanko auttoi teknisemmissä osuuksissa huomattavasti.”
Maasto oli reissussa vaihtelevaa: hiekkatietä, polkua, asfalttia, vuoria ja tasamaata. Baanan fillari suoriutui mukisematta maastosta kuin maastosta. Pyörästä ja sen tuntumasta sai erittäin itsevarman ja jämerän fiiliksen. Huomasin, että maantiepyöriä leveämpi ohjaustanko auttoi teknisemmissä osuuksissa huomattavasti. Noudatin Italiassa enimmäkseen Tuscany Trail -reittiä ja sivusin myös L’Eroicaa sekä sen kauniita valkoisia hiekkateitä. Toscanan jälkeen lähdin EuroVelo 5 -reitille.
Kuvat 2 ja 3: Toscanan tarunhohtoisissa maisemissa kelpasi pysähdellä tauoille.
”Noudatin Italiassa enimmäkseen Tuscany Trail -reittiä ja sivusin myös L’Eroicaa ja sen kauniita valkoisia hiekkateitä.”
Matkan ensimmäinen puolisko: Roomasta Milanoon Toscanan läpi. Matka oli noin 900 kilometriä.
8. kesäkuuta: Ylittämässä Apenniineja Italiassa. Vastaan tuli villisian poikasia, ja jännitin hetken, tuleeko emakko kohta vastaan. Ei onneksi tullut!
12. kesäkuuta: Italian jälkeen vuorossa oli Sveitsin Alppien ylitys. Tässä kohtaa pyörän ja varusteiden keveys sekä välitykset korostuivat.
12. kesäkuuta: Sveitsin Luzernissa oli pysäyttäviä maisemia.
16. kesäkuuta: Vietin suurimman osan öistä teltassa camping-alueilla. Se antoi mahdollisuuden tavata kanssareissaajia lähes joka ilta. Tämä oli ehkä arvokkain asia koko reissulla. Olemme jo suunnitelleet uutta pyöräreissua ensi kesälle kahden uuden tuttavuuden kanssa, joihin törmäsin Italiassa. Kuva on Schengenin läheltä Ranskan, Saksan ja Luxemburgin rajalta.
19. kesäkuuta: Onnellisena perillä Bruggessa. Reissun saldona oli yhteensä noin 2000 ajettua kilometriä, useita uusia ystäviä ja paljon kokemuksia muisteltavaksi pitkälle tulevaisuuteen.
”Vietin suurimman osan öistä teltassa camping-alueilla. Se antoi mahdollisuuden tavata kanssareissaajia lähes joka ilta. Tämä oli ehkä arvokkain asia koko reissulla. Olemme jo suunnitelleet uutta pyöräreissua ensi kesälle kahden uuden tuttavuuden kanssa, joihin törmäsin Italiassa.”
Kilometrejä kertyi päivässä 100–200, riippuen paljon maastosta ja säästä. Usein oli niin kuuma, että pidin päivän kuumimpaan aikaan muutaman tunnin tauon. Joinain päivistä reitti oli tasaista maastoa ja päällystettyä tietä, toisina taas vuoristoa ja suurimmaksi osaksi hiekkatietä, jolloin kilometrejä tuli vähemmän. Keskivauhtini oli n. 20 km/h, mutta sekin oli hyvin riippuvainen olosuhteista.
Jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä mennyt hieman lyhyemmän reissun samalla aikavälillä, jotta minulla olisi ollut enemmän aikaa pysähdellä ja ihailla paikkoja tarkemmin. Pidin tällä reissulla kaksi välipäivää, yhden Firenzessä ja toisen Milanossa.
Pyörässä oli koko reissun aikana mekaanisia vikoja tasan 0. Vahvan suosituksen saa myös tubeless: renkaita ei tarvinnut paikata kertaakaan.
